Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ensi vuoden talousarvio kertoo, että palveluiden kehittämisessä painotetaan ihmisten arkea ja yhdenvertaisuutta. Budjetti ei ole vain talouslukuja, vaan arvovalintoja siitä, millaista elämää ja yhteiskuntaa haluamme tukea.
Yksi merkittävimmistä saavutuksista on päätös tehdä lapsiperheiden kotipalvelusta maksutonta. Kun tukea saa ajoissa, perheet jaksavat paremmin ja raskaampien tukitoimien tarve vähenee. Tämä on esimerkki päätöksestä, jossa inhimillisyys ja vastuullinen resurssien käyttö kulkevat rinnakkain – oikea-aikainen tuki on aina viisaampaa ja vaikuttavampaa kuin myöhäinen puuttuminen.
Työntekijöiden jaksaminen on kaikkien etu
Talousarvioneuvotteluissa kiinnitettiin myös huomiota työntekijöiden hyvinvointiin. Päätös siitä, ettei avustavia tehtäviä voi siirtää hoitohenkilöstölle ilman lisäresursseja, oli tärkeä linjaus. Se suojaa jo valmiiksi kuormittuneita työntekijöitä ja kertoo, että heidän työtään arvostetaan. Kun työntekijöiden jaksamisesta pidetään huolta, myös hoivan laatu paranee.
Myös pelastusalan tasa-arvotyö etenee. Ala on ollut pitkään miesvaltainen, ja nyt valmistellaan suunnitelmaa, jolla sitä voidaan avata laajemmin naisille ja vähemmistöille. Turvallisuus syntyy myös siitä, että työyhteisöissä jokainen voi tulla töihin omana itsenään ilman pelkoa syrjinnästä tai häirinnästä.
Arjen tasa-arvo näkyy palveluissa
Talousarvioon sisältyy useita päätöksiä, jotka parantavat palvelujen saavutettavuutta ja kaventavat hyvinvointieroja. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden rahoitusta lisätään, vammaisten lasten aamu- ja iltapäivätoimintaan tulee lisää tukea, ja rintasyöpäseulontojen saavutettavuutta parannetaan. Nämä päätökset helpottavat monien arkea ja tekevät palveluista oikeudenmukaisempia.
Kaikkea ei kuitenkaan saatu ratkaistua. Asiakasmaksujen korotukset voivat edelleen vaikeuttaa palveluiden käyttöä erityisesti pienituloisilla ja yksinhuoltajilla. Olisi tärkeää, ettei kukaan joudu valitsemaan terveytensä ja toimeentulonsa välillä.
Talousarvio on paljon enemmän kuin taloudenpitoa. Se on päätös siitä, millaista tasa-arvoa ja hyvinvointia haluamme vahvistaa. Tällä kertaa suunta on oikea: painopiste on ihmisten arjessa, työntekijöiden hyvinvoinnissa ja siinä, että apua on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan.