Millaisen vanhuuden me haluamme itsellemme, vanhemmillemme ja läheisillemme?
Useimmat meistä toivovat samaa. Turvallista arkea, oikea-aikaista apua ja sitä, että ihminen kohdataan arvokkaasti. Kukaan ei halua vanheta yksin, kiireessä tai ilman tarvitsemaansa hoivaa.
Hyvä vanhuus ei ole etuoikeus. Sen pitäisi kuulua kaikille.
Siksi pysähdyin huolestuneena kahden tuoreen viestin äärelle.
Ylen uutinen kertoi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kotihoidosta, jossa työntekijät ovat joutuneet käyttämään käännössovelluksia asiakaskirjauksissa. Samalla 20 vuotta vanhustyötä Pohjoismaissa seurannut NORDCARE-tutkimus osoittaa, että suomalaisen vanhustyön huono kierre on syventynyt.
Yli 60 prosenttia ympärivuorokautisen hoidon työntekijöistä harkitsee työnsä lopettamista.
Nämä eivät ole erillisiä ilmiöitä, vaan ne kertovat siitä, että vanhustyön arki on ajettu liian tiukalle.
Kun hoitajat eivät jaksa, koko järjestelmä horjuu
Kyse ei ole siitä, etteivät työntekijät välittäisi. Päinvastoin. Hoivatyöhön tullaan, koska halutaan auttaa ihmisiä. Liian moni lähtee, koska ei enää jaksa tai pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi.
Työntekijöiden aikaa vievät yhä enemmän kirjaukset ja hallinnolliset tehtävät. Työvuoroissa koetaan jatkuvaa kiirettä, sairaana työskentely on lisääntynyt ja moni kokee riittämättömyyttä, kun aikaa ihmisten kohtaamiseen ei ole tarpeeksi.
Jos yli kuusi kymmenestä työntekijästä pohtii lähtöä, kyse ei ole yksilöiden ongelmasta. Kyse on siitä, pystyykö hyvinvointivaltio pitämään tärkeimmän lupauksensa.
Kuka hoitaa vanhempamme, puolisomme tai meidät itse, jos yhä useampi hoitaja uupuu?
Suomen väestö ikääntyy. Hoivan tarve ei ole vähenemässä, vaan kasvamassa. Siksi emme voi rakentaa tulevaisuutta sille ajatukselle, että työntekijät venyvät vielä vähän enemmän.
Parempi tulevaisuus on mahdollinen
Hoivatyö on yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä tehtävistä. Siksi sen pitää olla myös ala, johon nuoret haluavat hakeutua ja jolla kokeneet ammattilaiset haluavat pysyä.
Ratkaisu ei ole ongelmien peittely eikä työntekijöiden syyllistäminen.
Tarvitsemme riittävästi osaavaa ja ammattitaitoista henkilöstöä, parempia työoloja, hyvää johtamista ja aikaa kohdata ihminen. Tarvitsemme myös kansainvälisiä työntekijöitä, mutta samalla on huolehdittava laadukkaasta perehdytyksestä ja riittävästä kielitaidosta. Potilasturvallisuudesta ei saa tinkiä.
Vetovoima ei synny juhlapuheista. Se syntyy siitä, että hoivatyötä voi tehdä hyvin ja hyvillä mielin.
Hyvinvointivaltio on rakennettu sukupolvien väliselle lupaukselle. Me pidämme huolta toisistamme elämän eri vaiheissa.
Se on lupaus, jonka hyvinvointivaltio antaa jokaiselle sukupolvelle.
Uskon, että voimme vielä kääntää suunnan. Parempi huominen on mahdollinen. Se vaatii päätöksiä, joissa ihmisten hyvinvointi asetetaan etusijalle. Silloin voimme luottaa siihen, että jokainen saa vanheta arvokkaasti ja että hoivatyötä tekevät voivat tehdä työnsä hyvillä mielin.