lmastokriisin torjunta ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ovat aikamme suurimpia tehtäviä. Siksi jokainen suuri infrastruktuurihanke on arvioitava sen mukaan, vahvistaako se näitä tavoitteita vai viekö meitä niistä kauemmas. Vaikka pidän julkisen liikenteen kehittämistä tärkeänä, Länsirataa ei voi pitää ekologisesti kestävänä ratkaisuna.
Hankkeen suurin ongelma ovat sen pysyvät luontovaikutukset. Ratalinjaus halkaisisi arvokkaita metsäalueita ja katkaisisi viheryhteyksiä, joita eläimet käyttävät liikkumiseen. Se heikentäisi uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja kohdistuisi jopa suojeltuihin alueisiin. Lieventämiskeinot voivat pehmentää vaikutuksia, mutta ne eivät korvaa menetettyä luontoa. Luontokato on jo nyt yksi suurimmista haasteista, emme voi ratkaista ilmastokriisiä tuhoamalla samalla luonnon monimuotoisuutta. Länsiradan ympäristövaikutukset olisivat huomattavat ja suurelta osin peruuttamattomat. Ilmastopäästöt olisivat merkittäviä, ja niiden kompensointi kestäisi yli vuosisadan. Kirjoitin aiheesta myös Länsiväylään.
Riski ei kuitenkaan liity pelkästään itse rataan vaan siihen, millaista rakentamista se vetää mukanaan. Jos asemanseutujen ympärille levitetään laajoja, autoiluun nojaavia pientaloalueita, seurauksena on lisää rakentamista luonnontilaisille alueille, enemmän liikennettä ja yhä suurempi paine metsille. Näin rata ei korvaa ympäristölle haitallista kehitystä, vaan kiihdyttää sitä.
Samalla on tunnustettava, että Veikkola hyötyisi junayhteydestä. Sujuva ja yhdenvertainen liikkuminen on tärkeää, ja parempi joukkoliikenne palvelisi monia. Mutta juna-asema ei automaattisesti tarkoita pysähtyviä junia. Jotta lähijunaliikenne olisi realistinen, aseman ympärille pitäisi syntyä tuhansien asukkaiden ja työpaikkojen kokonaisuus. Nykyiset selvitykset puhuvat noin 5000 ihmisen tai työpaikan tarpeesta kilometrin säteellä ja noin 10 000 laajemmalla alueella.
Jos tätä väestöpohjaa ei synny, on täysin mahdollista, että juna ei pysähdy Veikkolassa lainkaan tai pysähtyy vain harvoin. Se tarkoittaa käytännössä tiiviimpää rakentamista aseman ympärille – maankäyttöä, jolle ei ole yksimielistä tukea edes Veikkolassa. Asema ilman riittävää asukaspohjaa ei ole kestävää kaupunkisuunnittelua, eikä se tuo luvattuja hyötyjä.
Lisäksi Kirkkonummen talous on tiukka. Viime valtuustokaudella 100 000 euron panostus lasten ennaltaehkäisevään tukeen todettiin liian kalliiksi, eikä veronkorotuksia haluttu edes harkita. Siksi on rehellisesti kysyttävä, miten monikymmenmiljoonainen ratahanke rahoitetaan ilman, että se näkyy leikkauksina kouluista, varhaiskasvatuksesta, nuorista ja peruspalveluista.
Kun katson kokonaisuutta: luontoarvoja, ilmastohyödyn epävarmuutta, maankäytön ristiriitoja ja talouden realiteetteja, päädyn siihen, että Länsiradan haitat ja riskit ovat suuremmat kuin sen Kirkkonummelle tuomat hyödyt.
Kirkkonummi ansaitsee päätöksiä, jotka kestävät myös tulevien sukupolvien katseen.
