Vuodenvaihde pysäyttää. Se pakottaa katsomaan ympärille ja tunnistamaan sen, minkä moni jo arjessaan kokee: nykyinen suunta ei ole kestävä. Yhteiskuntaa ei voi rakentaa niin, että luonto kulutetaan loppuun ja ihmiset elävät jatkuvassa epävarmuudessa. Rajat ovat tulleet vastaan sekä ympäristön kantokyvyssä että ihmisten jaksamisessa.
Elämme yhteiskunnan murroksen aikaa. Nykyiset toimintamallit eivät enää toimi ekologisesti eivätkä sosiaalisesti, ja muutos on väistämätön. Samalla epävarmuus kasvaa, koska emme vielä tiedä, millaiseksi yhteiskunta järjestyy. Tämä näkyy monin tavoin: haluna pitää kiinni vanhasta hinnalla millä hyvänsä, tarpeena etsiä syyllisiä ja puolustaa järjestelmää, joka on jo alkanut murentua ja joka on pitkälti rakentunut toisten kustannuksella. Tuntemattoman pelko on inhimillistä, mutta juuri siksi epävarmuutta pitäisi opetella sietämään yhdessä, toisiamme tukien, ei vastakkain asetellen.
Juuri tässä murroksessa on ratkaisevaa, mistä ja miten puhumme. Puhe ei ole vain sanoja, vaan se ohjaa ajattelua, politiikkaa ja lopulta arkea. Siksi on tärkeää puhua hoivasta, arjesta, matalapalkkaisista aloista, työttömyydestä ja turvasta. Feministinen talousajattelu tuo tähän olennaisen näkökulman: yhteiskunta ei pyöri vain markkinoilla, tuotannolla ja voitolla, vaan hoivalla, huolenpidolla ja työllä, joka mahdollistaa kaiken muun. Ilman hoivaa ei ole työkykyä, oppimista, eikä toimivaa taloutta. Silti juuri tämä työ on usein aliarvostettua, alipalkattua ja sivuun sysättyä.
Samalla talouskeskustelua kavennetaan liian usein pelotteluksi ja vastakkainasetteluksi, jossa huomio siirretään rakenteista yksilöihin ja syntipukkeihin. Kestävä yhteiskunta ei kuitenkaan synny kurjistamalla tai kaventamalla sitä joukkoa, jota pidetään turvan arvoisena. Ihmisarvoon perustuva turva ei ole ääriajattelua, vaan toimivan, vakaan ja kestävän yhteiskunnan perusta.
Kaiken tämän keskellä on tärkeää muistaa, ettei mikään ole ennalta lukittu. Politiikka on valintoja, mutta niin on myös arki. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, vahvistammeko pelkoa vai luottamusta, kovuutta vai myötätuntoa. Suunta ei muutu yhdellä päätöksellä, mutta se rakentuu teoista, sanoista ja siitä, mihin päätämme käyttää huomiomme.
Ihanaa uutta vuotta jokaiselle. Toivon, että se toisi iloa, rakkautta, toivoa, rauhaa, tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä, kestävyyttä ja ystäviä meille kaikille. Ja ennen kaikkea uskoa siihen, että näitä asioita voi vahvistaa omassa elämässä, toisissa ihmisissä ja yhteiskunnassa, askel kerrallaan, armollisesti itseä ja muita kohtaan. ❤️
