Halusin nostaa ammatillisen koulutuksen tilanteen esiin Kirkkonummella, koska se näkyy suoraan nuorten arjessa ja koko kunnan tulevaisuudessa. Puhumme osaajapulasta ja muuttuvasta työelämästä, mutta ratkaisevaa on se, saako nuori riittävästi opetusta, ohjausta ja tukea niin, että opinnot etenevät ja usko omaan osaamiseen kasvaa. Järjestin tästä keskustelutilaisuuden 10.3.2026, jossa kuultiin opiskelijan, oppilaitoksen, työelämän ja päättäjän näkökulmia. Kirjoitin aiheesta myös Kirkkonummen Sanomiin.
Miksi tämä aihe on minulle henkilökohtaisesti tärkeä
Ammatillinen koulutus ei ole minulle vain politiikkaa. Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 1998 ja olen neljän ammattikoululaisen äiti. Olen nähnyt, miten nuoret lähtevät opiskelemaan innostuneina, ja myös sen, miten innostus voi hiipua, jos oppilaitoksen arki on epävarmaa, lyhyitä päiviä, peruttuja tunteja ja liian vähän ohjausta. Samaan aikaan tiedän, miten paljon yksi hyvä opettaja tai ohjaaja voi kantaa. Kun tuki toimii, nuori voi löytää alan, jossa hän pääsee loistamaan.
Me puhumme osaajapulasta ja muuttuvasta työelämästä, mutta liian usein ammatillisessa koulutuksessa nuorelta vaaditaan yksin selviytymistä. Siksi koen tärkeäksi, että puhumme tästä ääneen ja haemme ratkaisuja yhdessä.
Mitä tilaisuudessa puhuttiin
Kirkkonummella järjestetyssä keskustelutilaisuudessa mukana olivat kansanedustaja Pia Lohikoski, Luksian rehtori Pekka Pulkkinen, varapääluottamusedustaja Timo Mononen sekä opiskelija ja nuorisovaltuuston edustaja Jukka Rauvanlahti. Yleisöä oli mukavasti, ja oli hienoa huomata paikalla myös Kirkkonummen opetusjohtaja Astrid Kauber sekä Omnian Kirkkonummen yksikön koulutuspäällikkö Kaisa Penttinen.
Puhuimme siitä, millaisia taitoja nuoret tarvitsevat tulevaisuudessa ja miten työelämässä oppiminen saadaan toimimaan. Keskustelimme myös siitä millaisia muutoksia toisen asteen koulutukseen voi olla tulossa.
Mitä nuori tarvitsee, riittävästi opetusta ja oikeaa tukea
Opiskelija Jukka Rauvanlahti nosti esiin arjen asian, joka jää helposti piiloon. Nuoriso opiskelijat ja aikuisopiskelijat ovat usein eri tilanteessa, ja siksi tuki ja opetus pitäisi pystyä järjestämään eri tavoin. Tämä on minusta yhdenvertaisuutta parhaimmillaan. Ei kaikille samaa, vaan jokaiselle se, mitä tarvitaan oppimisen mahdollistamiseksi.
Pia Lohikoski korosti konkreettisen opetuksen merkitystä. Nuoret tarvitsevat riittävästi oikeaa opetusta, ei vain lyhyitä päiviä. Se on viesti, jonka tunnistan myös vanhempana.
Rehtori Pekka Pulkkinen nosti esiin oppimisen tuen uudistuksen ja piti sitä tärkeänä askeleena. Tuki ei ole lisä, vaan perusta sille, että opinnot etenevät ja nuori pysyy mukana.
Työssäoppiminen onnistuu vain, jos ohjaukseen on aikaa
Timo Mononen muistutti, että hyvä työssäoppimisjakso vaatii opiskelijalta perusvalmiudet, myös kielitaidon osalta. Ja yhtä tärkeää on tämä. Ohjausta ei synny ilman ohjaajia, ja ohjaamiseen pitää olla riittävästi resursseja, koulutettua henkilökuntaa ja aikaa. Olen tästä samaa mieltä. Työssäoppiminen on parhaimmillaan iso motivaatiotekijä opintopolulla, mutta pahimmillaan nuori jää yksin vailla kunnollista tukea ja mahdollisuutta oppia.
Nuorisokoulu ajatus herätti kiinnostusta, mutta arki ratkaisee
Lohikosken nuorisokoulu ajatus eli lukion ja ammatillisen koulutuksen lähentäminen herätti paljon kiinnostusta. Moni ajatteli, että ikäluokkien pienenentyessä toinen aste tulee joka tapauksessa muuttumaan myös meillä. Minusta on hyvä, että uusia avauksia uskalletaan tehdä. Mutta ehto on selvä. Muutoksen pitää tehdä opiskelijan arjesta selkeämpi ja turvallisempi, ei pirstaleisempi.
Mitä ajattelen nyt
Minulle tärkein viesti on tämä: ammatillisessa koulutuksessa nuoren ei pidä jäädä yksin. Arjen pitää olla selkeää ja ennustettavaa, ja opetusta, ohjausta ja tukea on oltava riittävästi. Siitä hyötyy nuori, ja siitä hyötyy myös yhteiskunta.
Kiitos vielä panelisteille ja kaikille paikalle tulleille. Jatketaan keskustelua ja ennen kaikkea tehdään arjesta parempi