Kirkkonummella on käyty keskustelua varhaiskasvatuksen psykologien ja kuraattorien tehtävistä. Keskustelussa on usein muistutettu, etteivät nämä vakanssit ole lakisääteisiä.
Se pitää paikkansa. Mutta lasten oikeus saada tarvitsemansa tuki on.
Kyse ei ole siitä, annetaanko lapsille tukea vai ei. Kyse on siitä, kannattaako Kirkkonummen toimiva tapa järjestää tämä tuki purkaa.
Kunnat voivat järjestää tuen eri tavoin. Joissakin kunnissa tehtävää hoitavat perheohjaajat, erityissosionomit tai muut asiantuntijat. Kirkkonummella on rakennettu malli, jossa varhaiskasvatuksen psykologit ja kuraattorit tukevat lapsia, perheitä ja henkilöstöä osana arkea. Tämä toimintatapa on saanut kiitosta niin ammattilaisilta kuin perheiltäkin.
Siksi keskustelussa pitäisi kysyä ennen kaikkea yhtä asiaa: kun säästöjä ei synny, miksi purkaa toimiva tuki?
Lasten tunne-elämän kehityksen tukeminen, tunnesäätelytaitojen vahvistaminen, ryhmäilmiöiden tunnistaminen ja haastavissa elämäntilanteissa olevien perheiden tukeminen eivät ole yksinkertaisia kysymyksiä. Ne vaativat vahvaa osaamista ja ammattitaitoa.
Juuri siksi tällaisissa asioissa pitäisi uskaltaa luottaa alan ammattilaisiin.
Poliitikkojen tehtävä ei ole päättää, mikä ammattiryhmä tai mikä yksittäinen työmenetelmä on paras. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin ja että lapset saavat tarvitsemansa tuen.
Liian usein puhumme säästöistä, vaikka todellisuudessa siirrämme kustannuksia eteenpäin. Jos tukea tarvitsevat lapset, perheet ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset jäävät ilman riittävää apua, ongelmat eivät häviä. Ne kasvavat. Lasku maksetaan myöhemmin perusopetuksessa, erikoissairaanhoidossa ja muissa korjaavissa palveluissa. Silloin kustannukset ovat suuremmat, ja inhimillinen hinta raskaampi.
Kirkkonummella on syytä olla ylpeä laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Se on yksi niistä asioista, joiden vuoksi kuntaan muutetaan ja joiden vuoksi täällä halutaan rakentaa tulevaisuutta.
Hyvässä päätöksenteossa pitäisi olla rohkeutta tunnistaa se, mikä toimii, ja myös pitää siitä kiinni.
Toimivaa tapaa järjestää lakisääteistä tukea ei kannata purkaa vain siksi, että juuri nämä vakanssit eivät ole pakollisia. Varsinkaan silloin, kun purkamisesta ei synny edes säästöjä.
